Muistan aina, kun kertoi hän, minulle soihtunsa jättävän, kun tulee taas toukokuu ja lehdessä on puu.

Uuteen kesään hän jaksanut ei, kevät aamu hänet luotani vei, ja ohi taas toukokuun, lehdessä jo puu.

Vielä mä nään sut uudestaan, kun kanssas soihtu jatkaa kulkuaan, ei valokaan voi loistaa, jos siltä liekin poistaa, mut silti kaipaan sua vaan.

Sä sanoit aina, ei soihtua saa, koskaan sammuttaa ei piilottaa, on tullut taas toukokuu ja lehdessä on puu.

Vielä mä nään sut uudestaan, kun kanssas soihtu jatkaa kulkuaan, ei valokaan voi loistaa, jos siltä liekin poistaa, mut silti kaipaan sua vaan.

Vielä mä nään sut uudestaan, mun kanssa soihtu jatkaa kulkuaan, ei valokaan voi loistaa, jos siltä liekin poistaa, mut silti kaipaan sua vaan.