Kuinka meidän tiemme kohtasivat silloin. Kuinka heti tiesin etten unohoittais. Välke auringon hohde kuutamon, valaisivat vuoroin tietä kahden kohtalon. Enhän tiennyt silloin etten enää koskaan kohtaisi sua matkallani uudestaan. Mutta jäihän muisto jäihän pieni kaunis laulu, kertokoon se meistä joka soinnullaan. Jos sielusi löydän sen varmasti tunnen ja seuraavan jakson rinnallasi sun kuin varjona kuljen. Jos sielusi löydän niin katseesi tunnen ja ymmärrän silloin niin ihmeellinen on tuo valta rakkauden. Niinkuin kuvajainen vaikka aivan totta, häilyt yhä usein vielä mielessäin. Vaikka hetken vain viivyit rinnallain, kosketukses muistan lämpönä mun ihollain. Kertoisin jos voisin tässä elämässä kuinka minut onnesta sait hehkumaan. Tuntemaan sait silloin jotain aivan uudenlaista, pääsenköhän koskaan sulle kertomaan. Jos sielusi löydän sen varmasti tunnen ja seuraavan jakson rinnallasi sun kuin varjona kuljen. Jos sielusi löydän niin katseesi tunnen ja ymmärrän silloin niin ihmeellinen on tuo valta rakkauden.