Se istuu viereen ruuhkabussissa Piirtää silmäkulmaan kyyneleen Yllättää lauluissa ja tuoksuissa Minne vaan mä ikinä meen Se painaa rintakehää kun sanotaan Et näytät ihan isältäs Välil se on kaikki mitä kuuluu Vaik vastaan vaan et mitäs täs

Ei siitä pääse eroon Eikä pidäkään Se on suru joka maalaa seiniin Et rakkaus kävi tääl Meidän päivämme on määrätyt Siks suru jota tunnen nyt on syvin Mut kertoo et ne päivät käytettiin hyvin

Se on kerällä kahvikupissa Josta kukaan ei enää juo Keskusteluis joita käydään vaan unissa Kun ei enää pääse luo Se on mökkikuistin nurkassa Mulle liian suurissa saappaissa Mut myös siinä et mä oon turvassa Vaikket oo enää paikalla

Ei siitä pääse eroon Eikä pidäkään Se on suru joka maalaa seiniin Et rakkaus kävi tääl Meidän päivämme on määrätyt Siks suru jota tunnen nyt on syvin Mut kertoo et ne päivät käytettiin hyvin