Äidille

Leo luthando

Olin tosi pieni, niin pieni et en ees muista silti mua rakastavasi korvaan edelleen kuiskaat. ei kukaan mua huolinu mut sä halusit pelastaa. adoptia kestää kauan taatusti venaa saa, mut sä olit valmis ja enemmänku kerran jotenki hakemaan päädyit eteläst sun herrat. en tainnu ikin kiittää anteeksi siitä eikä noissa kahessa ees tarpeeksi riitä. kaikki ne pahat sanat ja pahat tavat, sä vastasit siihen kaikkeen vaa rakastamal en tiiä miten pystyit nyt vasta kelasin ja sillä hetkellä sisält yks kaks vaan delasin ei mullakaa oo helppoo mut sulla varmaan vaikeempaa, eikä koskaa takas tulla saimaan aiempaa, turhaa raaka taidetta oli meidän arki, mut se oli mun vika mä olin seipäänvarsi, joka aina katkes tai arkikieles ratkes. nyt tajusin vast et ei ollu kaikki pieles lapsen. anteeks siit et syyllistin aamenille pyllistin, jos meni hermot hakkasin vaa verille nyrkkini.

siel olarinkodis, mun huoneen oves oli se pokemon juliste sillon. no nyt sä tiiät että miks tai kyl sä taisit tietää mut et viittiny sanoo, äidin vainuilla johtopäätökset kyllä siitä vetäsit.

anteeksi äiti, ihan kaikesta kyl mä tiedän et sul on ihan sikan painetta ja vaikka ehkä teki hyvää vaihtaa maisemaa niin silti takasin mä kaipaan aiempaan. 2x

sit sä sait sen sairauden ja hajosin palasiks mut sä kärsit enemmän se hajotti varmasti tiesin ettet paranis ja nii ties broidiki. halusin korjaa paljon kumpa sit vaan voisinki, mut en oo jumala eikä ees tehohumala. ku haluis vaa unohtaa miten satuinkaa putomaan. itsesäälin keskellä itseäni en edes kestä mut tän myötä kevenee kengät, sain jotenki sen ulos mitä en osaa puhuu eikä tän oo tarkotuskaa vedota suhu, vaa pyytää anteeks ja kertoo että rakastan vaa kakkosta ja seiskaa on kehno vetää pakasta mut jakajal on iso käsi niin sitä sanotaan, eikä siinä paljoo auta vikistä jaosta, etkä sä vikissy vaa kestit sen kaiken sen hektisen paineen ja eettiset vaiheet kun veljillä vaikeet sä olit aina opena siks me nyt ollaan sun sotilaita molemmat tukena kun tarvitaan kykyjemme mukaan ei kukaan meist voi enempää ku nykyhetken lupaa. etkä sitä vaadikkaan vaikkaan lupaa aina seisot mun takana ja paikkaat jos munaan ei sitä kaikkee voi maksaa takasin tarina äidistä joka kaikist eniten lastaan rakasti

anteeksi äiti, ihan kaikesta kyl mä tiedän et sul on ihan sikan painetta, vaikka ehkä teki hyvää vaihtaa maisemaa nii silti takasin mä kaipaan aiempaan.


Lyrics are submitted by user: anonymous.
Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.