Juokset jään jälkeesi En riitä valheelle Myönnän sen ääneen siis Viimeinen talvemme En ilman tuskaakaan Pääse ansoista Jos lähdet kauas taas En enää seuraakkaan

Aina kauempaa läheisyyttä hakemaan Lukko sillan kaiteessa sielläkö nyt vanhetaan Jäljellä vain syyttäjä pystynenkö parempaan Ruostuneisiin nimiin niin vaikea on tarkentaa Talven taitteessa jänis päätti jälkensä Ilman asetta laukausta tai ihmistä Katson kituavaa kituavan silmillä Heikkomielisen sitoutuvan mieleensä Epäoleelliset viivasi käsissä Unohtivat vuotemme onnelliset välistä Ja minä pakenen kauas talon äänistä En löydä tietä kotiin selän takaa jäljistä

Kaksi nuoruutta mukanaan kantaa Valitsinko väärin kohdallamme varmaan Vähin äänin taakkansa antaa Kuin jänis mutta kotiudun ansaan

Juokset jään jälkeesi En riitä valheelle Myönnän sen ääneen siis Viimeinen talvemme En ilman tuskaakaan Pääse ansoista Jos lähdet kauas taas En enää seuraakkaan

Se mitä muistan mukautuu nykyiseen Elänyt en vuosissa nuoruudesta syyni teen Alta vastaavan asemassa hymyilee Tyytyväinen osaansa tyytymätön toisilleen Kahta pahempaa itsestäänkö oikenee Syyllisenä pakenee eikä oikeus oikein mee Aina eilistä samat jäljet lumeen Ei jänis vaivu enää samanlaiseen uneen En kai minäkään pelkään omaa untani Ja tätä muutakin mitä minuun tulee

Kaksi nuoruutta mukanaan kantaa Valitsinko väärin kohdallamme varmaan Vähin äänin taakkansa antaa Kuin jänis mutta kotiudun ansaan

Juokset jään jälkeesi En riitä valheelle Myönnän sen ääneen siis Viimeinen talvemme En ilman tuskaakaan Pääse ansoista Jos lähdet kauas taas En enää seuraakkaan

Jokin muuttunut aina hyvin voineella Onnellisen olotilan vastaanotan oireena Älä puhu enää hiljaisuus selventää Muttet ymmärrä myönnän etten minäkään Omat aatteeni minut veivät mennessään Myönnän etten vastusta kaiken tunsin ennestään Älä katso minuun vihaamaani syyttäjään En kestä nykytilaa silti peitän määränpään Ei jänis kysy enää onko syytä pelätä Pahin uni antaa tahtomansa elämän

Kaksi nuoruutta mukanaan kantaa Valitsinko väärin kohdallamme varmaan Vähin äänin taakkansa antaa Kuin jänis mutta kotiudun ansaan

Juokset jään jälkeesi En riitä valheelle Myönnän sen ääneen siis Viimeinen talvemme En ilman tuskaakaan Pääse ansoista Jos lähdet kauas taas En enää seuraakkaan