Luopuneena paljosta En vaadi paljoa
Sanon tämän niinkuin sanoin itselleni Kun olin sinut kanssani ja miten silloin elin Kun olin nuori mutta tuntematta nuoruutta Tai jos tunsinkin tuntenut en huomenna Saavun kotiin tuoksun menneelle Muttei kaikki tämä mennyt mahdu eteiseen Vaikka väkisin sen koitan sinne mahduttaa Jottei laulut liity aina vain menneeseen
Kävin kotonasi selvinpäin tänään Näytin itseni niin ehjänä kuin voinkin Pienoiskaupunki siellä hänet nään Liima jaloissaan maahan jo kuivunut
Luvanneena paljonkin Vähän liikaakin kadottanut rajani Kuten sanoin jättäessä kaupungin Että sama mies tulee vielä takaisin Enkä koskaan käsittänyt muutosta Sillä mukana sen tulee aina totuutta Ainakin jos piilottaa luontonsa Kuten itse tein jo hyvin nuorena Kanssa jalkojen kulkeneena vuosia Ja kulkematta itselleni velkaannun Olen oppinut huijaamaan kulkua Tämän ajan johon ennen niin nojauduin
Rakennuksia repii maasta Jonka itseä varten vain luonut on Pienoiskaupunki yhä huoneessa Liima jaloissaan maahan jo kuivunut
Lyrics are submitted by user: anonymous. Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.
If you like this song, and want to link this to your site, use the following HTML code: