Kun muuttui maailma, katselin vain samoja aitoja. Sanoin itselleni: en kestä kesän yli täällä mitenkään.

Ei vapaina saaneet syksyn lapset kulkea. Kun loppui kesä, loppui työt: astuin pellon yli hämärälle maantielle.

Ja joka päivä elin niin, etten koskaan ollut edes kuvitellut Joka päivä elin niin, etten ollut edes kuvitellutkaan.

Katsoin laineita, lehtien vapaita muotoja; niiden lailla haluan yli synkän pinnan ajelehtia.

Eihän joetkaan syntyneet sähköä taikomaan, tai vapaat sydämet ja vahvat hevoset vain taakkaa kantamaan.

Siks' joka päivä elin niin, etten koskaan ollut edes kuvitellut Joka päivä elin niin, etten ollut edes kuvitellutkaan.