yksin ajelen kotiin lapsuuden läpi harmaan väristen hiljaisten risteysten etupihalle heinän keskelle sinne missä kukaan ei tule vastaan ovelle ja mitä tiedän elämästä kuolleiden kun lähdin silloin ja jätin sinut yksin niin ei ei älä itke talo hei älä itke talo hei älä itke talo meidät molemmat on tyhjäksi jätetty puiset portaat vanhat painuneet taivaan alla kumartuneet hartiat tunnen kätesi kun oven aukaiset lähemmäksi pääse en minä olen viimeinen ja mitä tiedän ikävästä vuosien mut olet hiljaa kun sade lasiin kyyneleet ei ei älä itke talo hei älä itke talo hei älä itke talo meidät molemmat on tyhjäksi jätetty hei älä itke talo hei älä itke talo hei älä itke talo hei älä itke talo meidän molemmat on tyhjäksi jätetty