Minä kievarin Kirstistä laulan vain, Koska taida en nyt minä muuta Vaikka Kirsti se silmiä vilkuttain Mulle kylmästi nyrpisti suuta

Kaunis unikukka, Musta kutritukka Kirstiin ken katsoo, Sen heti perii hukka

Toki Kirsti, se kievarin Kirsti, Oli kaunis ja kukkea niin Mutta liianpa aikaisin joutui se Kirsti Kulmalan kievariin

Kievarin Kirsti, kievarin Kirsti, Se herranterttu

Kyllä rikkaus kievarin kansoitti, Oli puomeissa orhit niin urheet Kyllä patruunat Kirstiä ansoitti, Mutta työstä jäi palkaksi murheet

Kaunis unikukka, Musta kutritukka Kirstiin ken katsoo, Sen heti perii hukka

Mutta Kirsti, se kievarin Kirsti, Oli kaunis ja kukkea niin Ja se Kirsti ei nuorena tahtonut vielä Myöntyä rikkaisiin

Kievarin Kirsti, kievarin Kirsti, Se herranterttu

Kun ne ponssarit lähti niin kievariin, Tuli hummeripoikia monta Että Kirsti ei kiintynyt hummeriin, Oli heille se uskomatonta

Kaunis unikukka, Musta kutritukka Kirstiin ken katsoo, Sen heti perii hukka

Koska Kirsti, se kievarin Kirsti, Oli kaunis ja kukkea niin Siksi liiankin halvaksi Kirsti se katsoi Suostua hummeriin

Kievarin Kirsti, kievarin Kirsti, Se herranterttu

Vuodet vieri ja hummeripoijatkin Oli muuttaneet toisille maille Tuli salskea mies, Kirstin hurmas niin, Että viittä se tais olla vaille

Kaunis unikukka, Musta kutritukka Kirstiin ken katsoo, Sen heti perii hukka

Kun Kirsti, se kievarin Kirsti, Oli kaunis ja kukkea niin Niin hän liiankin tarkasti verrata taisi Köyhiä rikkaisiin

Kievarin Kirsti, kievarin Kirsti, Se herranterttu

Kuusikolmatta vuotta on mennyt pois Ja jo lunta se hiuksille puistaa Se ken kaikkia hylkii ei pyytää vois, Että lausua taas joku muistaa

Kaunis unikukka, Musta kutritukka Kirstiin ken katsoo, Sen heti perii hukka

Kerran Kirsti, se kievarin Kirsti, Oli kaunis ja kukkea niin Mutta liianpa varmasti uskoi se Kirsti Vaistonsa valheisiin

Kievarin Kirsti, kievarin Kirsti, Se herranterttu