On tummunut yö ja tähtien vyö On syttynyt ylle maan Pohjoinen tuuli, kylmä vainoaa Yksinäistä koditonta kulkijaa Hän nuotiollaan nyt valvovi vaan Sen loisteeseen tuijottaa Muisto niin kaukainen Palaa mielehen

On lämmin se tie, mi' muistoissa vie Luo armaan ja auringon Liekki nuotiossa kirkas leimahtaa Niin kuin onni, jonka ani harvoin saa Se hurmata voi, se sielussa soi Kuin viestinä viulujen Muisto tuo hiilloksen Häipyy verkalleen

Ken heitte sen pois mi' lämmintä ois Hän helpommin taivaltaa Kun ei tuijottele hehkuun hiilloksen Kun ei tietään kulje taakse katsellen On tummunut yö ja tähtien vyö On sammunut yllä maan Tuuli vain tuivertaa Tuhkaa haihtuu vaan