Meri peilin lailla taas välkkyy heijastustaan Luodoltani katselen nyt kirkkautta sen Piiri hiljaisuuden vain kohta silloin särkyy Ylitseni tiirat kun lentää kirkuen

Mittaamaton aamu on sylissäni jälleen Ajatuksen uuvuttaa voi hohde autereen Uida haluaisin nyt kesän valkopilviin Tuolla missä taivas käy mereen lämpöiseen

Maininkien laulun vain herkin korva kuulee Meren ääni syvyydestä hiljaa hengittää Heijastusta katson on meren peili kirkas Mutta vaahtokuplaan pois kuva häviää

Avaruus vain tietää voi sinen ikuisuuden Pääsee meren salaisuuksiin syvyys yksin vain Katson suvipilviin ja katson meren peiliin Kauneutta antaa se mulle heijastain