Hän seurassanne on siis hänen suokaa, nyt kuulla kuinka yksin häntä palvon. Vain häntä muistan kun yöni yksin valvon. Se hänelle nyt kertokaa, kun itse en mä voi. Hän syämmein täyttää, hän minulle on armain. Ja polte jonka tunnen voi kahleet kaikki murtaa. Hän sieluin täyttää, ei unohdu hän koskaan. Se hänelle nyt kertokaa, kun itse en mä voi.

Nään rakas poskellasi kyyneleitä, ei kuori enään tunteitasi peitä. Pois armas viimein nyt naamiosi heitä. Ja silmiin mua katsoen saat tietää totuuden. Vai sua mä lemmin, vai sinä olet armain. Ja polte jonka tunnen voi kahleet kaikki murtaa. Oot minun aina, en päästä sua koskaan. Oot uni jota kaipasin sinua aina rakastan.