Laitakaupungissa pimeillä kaduilla Kulkee pieni poika kanssa varjojensa Pienet kengät kiviä potkii eteenpäin

Porttikongista suojaa etsii Nahkatakkiin vajoten taas Ajatukset huomista miettii Mitä tuokaan se mukanaan

Laitakaupungissa on kadut hiljentyneet Enää kuuluu vain ääni vihellyksen Sama sävel kaikuu joka ilta Poika kerää säälit noilta parvekkeilta Ei oo kotia minne vois mennä Ja laitoksissa viihdy hän ei Yksi polku mitä muut ei tiedä On se hänelle tärkeää

Ison sataman rantaan Hän rientää katsomaan joka yö Sen pehmeää santaa Jonka aallot pois jaloista lyö Tuon laitakaupungin satama On paikka rakkauden Se on tie huomiseen

Kun taas päivä saapuu tähän kaupunkiin Poika livahtaa kaupan kellariin Hieman leipää pitää saada jotta jaksaa päivän taas Vielä koittaa aika jolloin kaikki on taas kohdallaan Yhtä silti unohtaa ei voi koskaan laitakaupungin satamaa

Ison sataman rantaan Hän rientää katsomaan joka yö Sen pehmeää santaa Jonka aallot pois jaloista lyö Tuon laitakaupungin satama On paikka rakkauden Se on tie huomiseen

Ison sataman rantaan Hän rientää katsomaan joka yö Sen pehmeää santaa Jonka aallot pois jaloista lyö Tuon laitakaupungin satama On paikka rakkauden Se on tie huomiseen