Mun pitää vaan sopeutua, Mun täytyy vaan mukautua. Käyn vielä kerran kumartamaan, Sitten liityn joukkoon kasvottomaan. Mä kyllä siihen sulaudun, En enää voi olla kuin laps.

Mun täytyy tyytyä mun omaan kohtaloon, Mun pitää tajuta kuinka tavallinen oon. Nyt aloilleni asetun Ja joukkoon sekoitun, En mä tahdo itseeni pettää enempää.

Oonko pelkkä Kasvoton Mies, Enkö muuksi koskaan tuu? Haluaisin olla minä, enkä kukaan muu. Voitko kertoo, kuka oikein oon, Erotunko kenties, Vai olenko vain Kasvoton Mies?

Voitko kertoo, kuka oikein oon, Erotunko kenties, Vai olenko vain Kasvoton Mies?

Ja niinpä Hemmo päättää lopettaa elämisen kuvitelmassa, että hän olisi rocktähti ja hyväksyy todellisuuden. Tämä on Hemmon loppu, mutta ei meidän loppumme, sillä aina on joku valmiina ottamaan hänen paikkansa - joka tapauksessa, Tähtihän on kuka vaan!