Vaimo: Tervetuloo Kulta. Sä näytät ihan nuutuneelta! Annas kun mä otan sun attacheasalkun. No niin. Nyt sä voit istua tähän ja rentoutua ja Mä teen sulle kupin teetä. Sitten syšdään päivällistä ja Voidaan istuskella katselemassa telkkaria. Ai niin, miten muuten meni toimistossa tänään.

Mun täytyy varmaan tää työ lopettaa. Mun pitää lähtee ennenkuin se mut nujertaa. Mun täytyy lähtee vielä kun voin, Sillä se mut musertaa ja latistaa voi.

Mutt kotiin kun tuun Sä Saat Sen Kannattaan Sä saat mut hymyileen ja nauramaan Ja työpäivän jälkeen, tein mä mitä vaan, Sä Saat Sen Kannattaan.

Vaimo: Ai niin mä muistin juuri ettei meillä oo muuta kuin hernesoppaa, Pidäks sä siitä? Tähti: En mä voi sietää sitä. Vaimo: Et voi sietää? Mutta mun Hemmoni suorastaan rakastaa sitä Ja sitäpaitsi sähän pyysit mua oleen ihan luonnollinen, Mä tarkotan, etten mä osaa tehdä mitään ihmeellisiä Ulkomaan ruokia, joita sä haluat. Niinkun pitsoja ja kepappeja ja ... Tähti: Oolrait, oolrait, mä syön sen Ja sen jälkeen mä kirjoitan kokonaisen säkeistön Sun keitoksistas.

Sä et itseäsi moittia saa, Se sun hermos saa romahtamaan. Siis pyyhi pois jo kyyneleet, Mulle sopii ihan hyvin, että hernesoppaa teet.

Oo beibi, et tiedä mitä joudun kestämään, Mä raadan saadakseni sulle rahat riittämään. Oo beibi ei sitä pysty estämään, Kuinka tylsä työ vaikuttaa sun elämään, Ja kuinka rutiini saa typertymään, Se voi tappaa hengen ja tuhota sut.

Mutt kotiin kun tuun Sä Saat Sen Kannattaan Sä saat mut hymyileen ja nauramaan Ja työpäivän jälkeen, tein mä mitä vaan, Sä Saat Sen Kannattaan.

Vaimo: Haluaisikko pannaria ja mansikkahilloo jälkiruoaks? Tähti: No sehän nyt olis vallan erinomasta.

(Mutt kotiin kun tuut Mä Saan Sen Kannattaan Mä saan sut hymyileen ja nauramaan Ja työpäivän jälkeen, teit sä mitä vaan, Mä Saan Sen Kannattaan).

Tähti: No niin kulta, nyt aletaan syömään.

Mutt kotiin kun tuun Sä Saat Sen Kannattaan Sä saat mut hymyileen ja nauramaan Ja työpäivän jälkeen, tein mä mitä vaan, Sä Saat Sen Kannattaan.

Päivällisen jälkeen Hemmo masentuu.

Tähti: Hemmon toimisto kävi mun hermoilleni tänään. Vaimo: Mitä sä meinaat? Sinähän olet Hemmo! Tähti: (Huutaa) Minä olen Tähti! Vaimo: Et sinä ole mikään tähti. Sinä olet vain ihka tavallinen pikku heppu Ja vaikka sä kävelisit kadulla hopeisessa puvussa, Ihmiset ei silti tuntis' sua. Sä oot ikävystyttävä, tavallinen ja mielenkiinnoton! Sä oot kiviriippa!

Tähti hyppää ylös tuolistaan ja paiskaa päivällislautaset lattialle.

Tähti: Mä vihaan tätä taloa ja mä vihaan sua, Mutta kaikista eniten mä vihaan noita taistelevia metsoja. Vaimo: Älä koske siihen tauluun Hemmo! Se on mun äidin antama lahja. Kuules nyt, mä oon saanut tarpeekseni susta Ja sun naurettavista kuvitelmistas. Ihan ensin sä halusit olla taidemaalari, Sitten sä halusit olla astronautti, Sitten jalkapalloilija ja nyt sä leikit olevas rocklaulaja. Jos sä kosket siihen tauluun niin mä lähden!