(Dididam)

(Se pitää sua kädest kii) (Sä katot sitä silmiin) (Huomaat sen kaiken kauneuden) (Ja näät maailman uuden)

(Dididam)

Ooksä miettiny kun sä katot pientä miestä Onks se kadoksissa vai tietämätön tiestä Haukuttu minimiks inhimillisyyttä näkemätön Viisauden periny lahjakkuus tuo käyttämätön

Alennettu pienenä nyt rikkinäinen ego Sen suurudella korjaa tuhoon tuomittu se meno Oma tavote sen sokaissu nii ettei muita nääkkää Täynnä itseään hän kaiken ihan päättömästi päättää

On ihmisen mieli pieni mutta samal suuri Ja pian onkin oman ahneutensa uhri

Palaan takaisin lapsuuteen Katselen ja kuuntelen Kuuntelen ja kuulen mun sydämen

(Dididam)

Pieni viaton ihminen Nostaa kädet pyytäen Susta koskaan irti en päästä vaikka vanhenen

(Dididam)

Se pitää sua kädest kii Sä katot sitä silmiin Huomaat sen kaiken kauneuden Ja näät maailman uuden

(Dididam)

maailma kerran täydellinen, paratiisi Mut sen tuhos pieni ihminen, parasiitti Koittaa leikkii jumalaa mut unohti sen pelon Saavuttamaton status mut samal unohti hän elon

Päänsisäinen utopia josta tulee dystopia ”ihmiskunnan vapahtaja” Mut tekee maast betonia

Ja ku se luule että kaikki alkaa menee hyvi Nii hommat hajoo käsii mikää ei menny niiku piti

Kaikil on pikkuminä jota me suojataa Ja se pitää rikkoo jotta se voidaa korjata Ollaan eläimiä ihan niiku kaikki muutki Primääri on reaktio ja se on vain tuurii silloin ku meidät ahdistetaan nurkkaan Jollakin sit koittaa kaiken kaaoksen siit purkaa Mutta jokin rauhoittaa ja viisastii opettaa Sit tajuu et vaa ite tän voi lopettaa

(Dididam)

Palaan takaisin lapsuuteen Katselen ja kuuntelen Kuuntelen ja kuulen mun sydämen

(Dididam)

Pieni viaton ihminen Nostaa kädet pyytäen Susta koskaan irti en päästä vaikka vanhenen

(Dididam)

Se pitää sua kädest kii Sä katot sitä silmiin Huomaat sen kaiken kauneuden Ja näät maailman uuden

(Dididam)

Se pitää sua kädest kii Sä katot sitä silmiin Huomaat sen kaiken kauneuden Ja näät maailman uuden

(Se pitää sua kädest kii)

(Dididam)