Aamuvarhain kun kotimatkallani sillan viereen mä katsomaan jään. Kuinka raukeana kotikaupunkini hieroi unisia silmiään.

Nousi vedestä usva ja se hiljalleen huntuunsa verhosi sun. Aamuauringon hehkuun kultaiseen sua ihailemaan unohdun

Oi kotikaupunki kuinka kaunis olet kuin usva tuo huntusi ois. Ehkä aamulla hetken, sun helmojes alta, pysyy ilkeät kähmiät pois. Oi kotikaupunki, kunpa näkisi kaikki, sinut niin kuin tuona aamuna näin. Ymmärtäisivät miksi sinuun rakastuin miksi sun syliisi jäi.

Kotikaupunki katujas kulkea saan olen kasvanut helmoissa sun. Kun reissuiltani palaan, uudestaan, aina lähelläsi rauhoitun.

Sillan vieressä kun sua katselen taas selvästi niin ymmärsin. Miksi muualla koskaan viihtynyt en aina lähellesi kaipasin.

Oi kotikaupunki kuinka kaunis olet kuin usva tuo huntusi ois. Ehkä aamullla hetken, sun helmojes alta, pysyy ilkeät kähmiät pois. Oi kotikaupunki, kunpa näkisi kaikki, sinut niin kuin tuona aamuna näin. Ymmärtäisivät miksi sinuun rakastuin miksi sun syliisi jäi.