Köyhänä synnyin tähän maailmaan, ilman kenkiä, paljain varpain. Köyhänä kiertää yhä vielä saan, mut silti maantiellä laulan.

Äitini lauloi töitä tehdessään, on kuin vielä sen kuulla voisin: ahkera pystyy aina enempään, ja laulun rikkaus säilyy.

Muistathan sä vähästäkin kiittää, silloin riittää se kauemmin. Luoja ei hylkää sua milloinkaan, se antoi lahjaksi laulun.

Laulaen näin tietäin kuljen -kaiku kaukaa vastaa. Kiittäen mä silmät suljen jos yösijan kulkija saa.

Rikkaus köyhän, se on kestävää, ei pysty pakkaset, vie ei halla, tyhjiä taskuja ei voi menettää, mut laulun rikkaus säilyy.

Muistathan sä vähästäkin kiittää, silloin riittää se kauemmin. Luoja ei hylkää sua milloinkaan, se antoi lahjaksi laulun.

Laulaen näin tietäin kuljen -kaiku kaukaa vastaa. Kiittäen mä silmät suljen jos yösijan kulkija saa.

Kerran kun päättyy elämäni tie, mä lähden niin kuin saavuin kerran, rikkaiden riemuun minua se vie, ja taivaan portilla laulan.

Laulaen näin tietäin kuljen -kaiku kaukaa vastaa. Kiittäen mä silmät suljen jos yösijan kulkija saa.