Minä rakastan tätä maata, se on karu ja kaunis niin. Minä rakastan tätä maata meren saarilta tunturiin. Minä rakastan pohjoista maata, kesän loistoa häikäisevää. Sanoin kuvata en sitä saata, Sitä sydän vain ymmärtää.

Minä rakastan tätä maata, syksyn hehkua kirpeää. Minä rakastan tätä maata, kun on sielussa routa ja jää. Ja kun puhkeaa sinisiin tähtiin kevään huumassa hohtava maa, sitä unohda en mitä nähtiin, tahdon kiitoksen kohottaa.

Minä rakastan tätä maata, kädenjälkiä ihmisten. Minä rakastan tätä maata, ikiaikojen lauluja sen. Minä rakastan hiljaista maata, jossa soi metsän yksinäisyys, ikihongissa laulava tuuli, suven kirkkaus, yön hämäryys.