Seireenin sointi sekottaa liekö sattumaa keho toimii tavoille ajatusta katkomaa. Alta kiskottu sehä on matto vaan, siks keskityn sisästä sointiini ratkomaa. Alkuun lamauttaa, loppuun vapauttaa. Sisäiset toiveet sytytän itteni kautta. Sydänkäyrä kiivas, ei viivas, tunnista tapas ja tajua rajat ja liikas. Rajatapaus on vaan rajottava rajaus, mielen hiljanen kajaus on ku pakkasen halaus. Rauhottaa vaikka syklit sakottaa, ku rytmit pakottaa tääl pulssin tasottaa. Kielekkeen reunal ei kieltäminen auta, kieltäny ja eläny mun kieltojen kautta. Kivipolut salpaa solut, aukee olut, sinun raamit on vaan sitä mihin sinä totut.

[CHORUS]

Tajunnu että sielukin se tarvii ravintoo, kärsiny nestehukkaa vetäes pitkin aavikkoo. Hukkasin hetkeksi balanssin tästä kaikesta, katos kosketus kaikesta olennaisesta. Lähestymistapa tiedostamiseen väärä, mittaa kovuutta vieläkään paineiden määrä. Käännä autopilotti päältä pois, kahleet irti ja pois niistä laatikoist. Tarkista signaali, kaapelien kytkentä, kontakti takas kii tähän sykkeestä. Mie tiiä ollaanko me ikinä perillä ku kaikki on sattuman kauppaa tai arpapeliä. Jätin negatiivisuuden syvälle kaivokseen, vittuun se ja illuusion luomat painosteet. Pidetään me porukassa yhtä, ilman yhteenkuuluvuutta maailma on kylmä ja tyhjä.

[CHORUS]

Aika raottaa valon ja varjon puolta vähän, tänään taas muistuu miten tulin tuolta tähän. Syviä viiltoja rivien väliin piilotan, syklien kiitoradal pieni mieli liihottaa. Korvataan korvaamaton tarkottamatta, tarvotaan tarmotta portaita kartottamatta. Portit kiinni, arvotaan arvostamatta. Sielun tarjoomat kortit arvokkaat nostamatta. Mieli labyrintissä sisäänpäin kääntyny, tähän päätyny, nää et oo nähny mitää näin nääntynyttä. Korkeimmalta kalliolta vieri alas kivi. Syyllisyyden syväs rotkos alas kyyneliä rivi. Taakka kannettava, annettava, takas otettava, opettava, jahka se oven onnelle avaa. Nyt ympäriltä kärsimyksen peilit särkyny, ei ymmärryksen järkkymätön kallio järkyty.

[CHORUS]

Korviin kantautunu niin paljon paskaa, että nykyään nää filtterit on helvetin raskaat. Tää kaikki on hetkessä käsillä, varo ettei tärkeimmät jutut huku taustahälinään. Aika nousta pois alamaista, ei tarvi jumittaa pohtii mitään epäolennaista. Siinä on minimaalinen ero onko määritelmä mielisairas vai nero. Katkerat sanat jouduin nielemään kerran, nyt lasin tuolla puolen seisoo itteni herra. Asiat hoidetaan suoraan puhumalla, ja mitkään ei tulokseen pakottamalla. Inhimillinen, virheitä täynnä, vaikka se kaikista ei ulospäin näykkään. Älä käännä sun kasvoja, vaan, kuuntele mitä sil on sanottavaa.

[CHORUS]