Eipä kotikorvet, ei lämpöinen lies, meitä saata viihdyttää.

Kun soi sotatorvet, niin pioneerit ties, musta lippu yhdistää.

Taistelun pauhu, ryske ja sauhu, lämpöinen lietemme on.

Eipä voita kauhu, kun käymme taistohon, sen me viemme voittohon.

Olkoon paksu paasi, tai virta vuolahin, varustukset vahvimmat.

Pioneerit kaasi, ne kasapanoksin, panssaritkin paksuimmat.

Virrat ei estä, kalliot ei kestä, teräsmyrskyn puhki on tie.

Joka estehestä, mi murskattu lie, pioneerit kunnian vie.

Kun on ryske poissa, ja taisto tauonnut, saapunut yö rauhainen.

Korsun komerossa on joukko uupunut, armaitansa muistellen.

Tyttöni sorja, viehkeä ja norja, uskollisna odottaapi vaan.

Taukoo taisto hurja, ja rauha solmitaan, silloin taasen kohdataan.