Joo, säädöt on kunnos. Pari tahtii ni sit vois alottaa. Tää alotus on aina hankalaa, pannaan valot pois. Mä pidän silmät kii aluks, kokeillaa silleen.

Vaik en mä pelkää ankaraa vastaanottoa sen suhteen mitä pudotan, Vaik kuuhun asti kurotan, en usko et mä murjotan Kovin pitkää jos en taivaalt sitä alas saa, Mut kämmenet hikoo, kun ekaa kertaa tavataan. Mul ei oo roolii, jonka alle voisin konttaa. Mä oon nakupelle, vaan Kalen skebat komppaa. Ehkä mä oon vääräs paikas väärään aikaan, Ja väärä mies tähän, kun niin kovin päätä painaa. Kato, mä leikkaan pintaani höylällä. Tökätkää haarukal mä oon vereslihalla pöydällä. Moni asia ois vaan hyvä jättää löytämät, Mut mä oon rehellinen en osaa itteäni höynäyttää. Mä kerron kaiken ja järkytyn itekin. Mä oon vaikee luonne, äläkä vittu kysy miten nii. Mä tiedän et se on muotii olla outo nykysin, Mut oisin jotain iha muuta, jos mä vaan pystyisin.

Mitä mielellä, en ymmärrä mieltäni. Mieli puhuu kauniita, en puhu samaa kieltä. Koitan puhuu ajatuksii ulos kielelläni, Ja kieli vaan puhuu. Mieli ei oo samaa mieltä. Kaunis on sekavaa ja sekava kai kaunista. Se paha, paha olo tuntuu pahalta täl sekalla. Mut sekunnin päästä voi kirkastuu taas taivas, Ja mä tunnen, että jokainen lahja on kirous ekana.

Serotoniinitasot heittelehtii laidast laitaan, Jos mä en saa mitää aikaan, pää ei pysy pystys lainkaan. En tiedä mitä sain, ku sain nää mun aivot, Onks se saatanantauti vai onkse lahja taivaan. Terve mieli, terveen talon lapsi, Mut vanhemmiten mieli saattaa kasvaa kauniimmaksi. Mä elin näin vanhaks asti kunnes tajusin, Et sairas on vaan se, joka tuntee olonsa sairaaksi. Mun frendipäs se sanoi, et kelaa sun varpaita, Ja yllättäen se tehoo kun pääs tuntuu harmaalta. Mut kaikkein parhainta, sitä ihan parhainta Oloo ei saa takas, kun on aina on vähän varpaillaan. Sen suhteen et lähteeks mieli taas karkaamaan pimeään, Ne ei tiedä omaa nimeään, mä sanon "Vitut nimestä". Mä tiedän sen, mut vieläkään en tiedä kuka oon, Eikä se selvii mitenkään, ei kirveelläkään.

Mitä mielellä, en ymmärrä mieltäni. Mieli puhuu kauniita, en puhu samaa kieltä. Koitan puhuu ajatuksii ulos kielelläni, Ja kieli vaan puhuu. Mieli ei oo samaa mieltä. Kaunis on sekavaa ja sekava kai kaunista. Se paha, paha olo tuntuu pahalta täl sekalla. Mut sekunnin päästä voi kirkastuu taas taivas, Ja mä tunnen, että jokainen lahja on kirous ekana.

Mä kirjotan mun sielun näihin kuuteentoist tahtiin, Koska pelkään et ne vahtii. Mä haluun päästä pois ahdingosta. Kelaan et, jos kerron suoraan avaustrackilla, Kaiken mistä en haluu puhuu, ne ei tuu naamaan räkimään. Mä oon niin minä, minä niin avoimesti kun voin, Mut kopin ulkopuolel en oo kovin avoin. En suunnittelu mitään, mut tähän mä kai tahdoin. Mä voitin, kun pelkojani vastaan kapinoin. Otin mun tunteet ja laitoin petrimaljaan, Jotenki ujutin mun mielelleni valjaat. Koitan tutkii sitä objektiivisesti, Mä oon objekti ja subjekti, tää on mielentilatesti. Testaan sitä synkempää ja vaikeempaa ja kauniimpaa puolta, Sitä mil me eletään ja kuollaan. Ja vaik puhun itestäni, kelaa vähän pitempään. Mä toivon et jokainen vois löytää tästä jotain itestään.

Mitä mielellä, en ymmärrä mieltäni. Mieli puhuu kauniita, en puhu samaa kieltä. Koitan puhuu ajatuksii ulos kielelläni, Ja kieli vaan puhuu. Mieli ei oo samaa mieltä. Kaunis on sekavaa ja sekava kai kaunista. Se paha, paha olo tuntuu pahalta täl sekalla. Mut sekunnin päästä voi kirkastuu taas taivas, Ja mä tunnen, että jokainen lahja on kirous ekana.