Taas ratikan takana tavalliseen tapaan, on laitapuolen kaveri oudon vakavana. (Ohh, kamalaa!) Hän ei näytä kamalalt, mut katse vaan tätä kaverii kohti, niin kaikki näkee, ku sut peitetään lakanal. Tämä herra on cool kuin jäätä, eikä arvatenkaan ole kotoisin täältä. Ei mustaa poplaria ota pois päältä hän milloinkaan, kun silloin hän kääntää katseet oman itsensä suuntaan, ja lapset alkaa sillon vaa huutaa. Askel askeleelta hän muuttaa katukuvan, kun katseella murhaa. Silmänisku attentaatti, piilosta, poliisi ei koskaan häntä hiillosta, vaik puukottajan kädenjäljen voi tunnistaa viillosta. Ni silmäniskumurhaajaa ei todisteet kiinnosta, kun niit ei oo. (Ooh, pelottavaa!)

refrain: Tämä on tarina murhaajasta, joka tuli Helsinkiin, jos katsoisit häntä suoraan silmiin, sä kaatuisit kanveesiin. Hän luo kauhua keskuutemme vain silmäniskullaan, mut Helsingissäpäs ei kukaan silmiin katsokaan, silmiin katsokaan, silmiin katsokaan, silmiin katsokaan.

Voitko toistaa, oletko tosissas, voitko hoitaa et on poliisit ovella, voitko väittää, en oo kuullu koskaan, et joku vois muka katseella tappaa tost vaan. Älä vielä soita kytikselle, kuuntele nyt eka juttu loppuun asti, pelle. Murhaajaa on ollu täällä jo vuosii, eikä suosio luovu, vaik tulos ei oo suosiollinen ollu, ku näis vuosis se ei oo saanu ketään ees sairaalakuosiin. Ja se huoli painaa tätä äijää, mut se ei tajuu et me ei katota silmiin päin tääl. Vähintään pää ? vaik ei valo häikkääkää tääl, tai sit tääl kaikki kääntää pään kohti lattiaa, eikä nää toisen silmää. Ei oo kukaan tainnu säikähtääkään miestä, joka vinkkaamal voi hätkähdyttävästi kääntää sun elämäs, ja päättää sun päiväs.

refrain

Voitko toistaa, kuulostaa kummalta, voitko soittaa vielä pätkän alummalta. En oikeen päässy juoneen mukaan, enkä usko että näistä muistakaan kukaan. Et skippaa nyt alku, eikä alummalt oo sana ees. Nyt tarina jatkuu. Mies on maassa uupunut lopen, jotenki käyttäytyy kuin olis sokee. Ei voi käyttä silmäänsä kunnolla, joten tuntee olevansa orpo, kun oopperan poket, ja niil on sentään saumaa päästä Onnelaan. Osuin sormella nyt keskelle ongelmaa, on onnetonta olla koton kokonaan toimetta, vähän niinku minä ja meitsi kolmestan. Se kattoo peiliin usein ja ptkään, ei taida auttaa lääkkeist useimmat, jos mitkään. Liian kauan tunsi sitä sisäl pidelleensä, ja pääty siihen, et iskee silmää itellensä.

Tämä on tarina murhaajasta, joka tuli Helsinkiin, jos katsoisit häntä suoraan silmiin, sä kaatuisit kanveesiin. Hän luo kauhua keskuutemme vain silmäniskullaan, mut Helsingissäpäs ei kukaan silmiin katsokaan. Tämä on tarina kaupungista, jossa on viileää, ja kylmyyttä luovat jäätävät tunteet, viha ja pelko, ei sää, jos lämpöä löytyy sydämistä, sen on oltava oltava piilevää, Siksi Helsinkimme nuoret vievät hengen itseltään, hengen itseltään, hengen itseltään, hengen itseltään.