Istun viereesi on huone hiljainen aika pysähtyy ei ole kiire minnekkään. On meillä vielä hetki yhdessä jää siitä muisto, joka säilyy mielessäin.

Kaksi elämän kuluttamaa sielua kärsivää on onnelliset, kun on toinen vierellään. Sitä ikävää ei sanat riitä selittään, kun toinen lähtee ja toinen tänne jää.

On huone nähnyt usein kyyneleet monta suojaavaa kuorta murtuneen. Pelkäänkö kuolemaa vai vain elämää jos tänään lähdet, mitä meistä tänne jää.

Kaksi elämän kuluttamaa sielua kärsivää on onnelliset, kun on toinen vierellään. Sitä ikävää ei sanat riitä selittään, kun toinen lähtee ja toinen tänne jää.

Viimeisten hetkien aikana kaiken rajallisuuden tajuaa En vierelläni sua enää nää on aika kääntää sivu uuteen elämään.

Kaksi elämän kuluttamaa sielua kärsivää on onnelliset, kun on toinen vierellään

Sitä ikävää ei sanat riitä selittään kun toinen lähtee ja toinen tänne jää. Ja toinen tänne jää. Ja toinen tänne jää.