Sua on elämä kohdellut kaltoin, kuinka joskus sinut unohtaa saatoin, miten kaikki olisi nyt, jos et olisi lähtenyt. Ei kai koskaan arpeutunutta haavaa, pysty kukaan näkymättömäks saamaan, miten kaikki olisi nyt, jos et olisi pettynyt.

Minä jään -sun vierees jään kun muut jättää, minä nään -sinuun käännän pään kun muut ei nää, Sä et kuitenkaan tuu mua uskomaan, teen ihan mitä vaan, et huomaamaan sut saan, minä jään -vierees jään, sun vierees jään mä oon pysyvää.

Nyt siinä sinua vierelläin katson, kun viimein kuulin sinun avunhuudon, missä me oltais nyt, jos et olisi häipynyt. Et enää aio toistaa samaa kaavaa, kun aikanaan lähdit toiseen suuntaan, missä me oltais nyt, jos et olisi eksynyt.

Et menneisyydestä voi irti päästää, jos pelkäät kuka jää ja kuka jättää, elämässäs ois paljon pelättävää.

Minä jään -sun vierees jään kun muut jättää, minä nään -sinuun käännän pään kun muut ei nää, Sä et kuitenkaan tuu mua uskomaan, teen ihan mitä vaan, et huomaamaan sut saan, minä jään -vierees jään, sun vierees jään mä oon pysyvää.