Kuka mä olen kuuntele kerrankin itseesi nostata itselles pisteesi takasin matka vaan jatkuu ja anteeksi annat sun jokaisen virheesi saatanan liskot painukaa pitkälle vittuun päivällä yöllä vaan piinamas painukaa himaan ei täältä päin avaudu tilaa välillä elämä piinaa mielen hallintaa ristiriitaa selvä - laineja lisää vaan nenään kun kerran täs vedetään vedetään kunnolla kerran täs eletään pistetään menemään helvetin pitkälle pitäkää päänne ja luvatkaa ääneen että ette halua tänne en puhu itsestäni oon oppinu virheistäni kiitos - jatkoin eteenpäin tätä vitun elämääni tyytyväisenä odotan aamua tiedän ettei peilistä enää ikinä tarvitse pelästyä haamua

Aika rientää pitäis volumee pienentää ennen kuin sekin vain kielletään pienenä luulin et pysyisin oikeella tiellä mut matot ne jalan alta vaan viedään

Reppu seläs pimeäs toivomas kesää toivottavasti ei tapa vain ketään marraskuu vituttaa ja masentaa eli tavallista paskaa se on vaan pakko jatkaa tätä vitun matkaa jäädyin kylmillä kaduilla paikkana iideli viimesii huikkia ottamas viimeist diileist buustina tietysti kolmiopillerit matkoista tuli mun grammaan kiveni kaikki mun silmissä helvetin pahasti pimeni tyhjensin ilmeeni syytin vaan itseeni tunteettomuuteni oli mun kiireeni liian tutut on siniset sireenit virenin sukasta nopeesti kusta eihän sitä nähnyt kukaan

Ja en vaadi sitä että taivaalla aurora borealis mullon haavis mun rippeet painetta päässä silmillä siteet koska tuntuu et mun kuuppa hajoaa ajatukset lähtee pakoon jonnekin ne katoo kokonaan en haluu olla osa tätä saastaa ei riitä mielenkiinto ympärillä olevaan enkä oo tehny mitään pitkään aikaan vaikka haihtuisin ilmaan ei haittaisi lainkaan voi vittu taas ekana kielen päällä kun on pettyny itteensä ja joutuu elämään täällä missä hyvät lähtee ekana ja aina niin nuorena ainoo minkä tiedän varmaks on kuolema kutsuin tuonelaa melkein pääsin kättelee saatanaa aion vittu nukkua tän yli ei jaksa lähteä kaatamaan kehdosta hautaan läpi saasteisen maailman harmaan keinun täällä mieleni linnunradan pääl

Nää näätsä nää yöt on niin pitkiä tääl vaivu sun koomaas oot paremmal pääl pää pyörällä meitä tääl pyöritetään näätkö sen pikkurillin kun mä nään tänään nää käärmeet maistaa omaa lääkettään kaikki kävelevä tää tääl ku sodan aikaista harmaata näytelmää ei pullon pohjalta henkeä etsivä, muista hengittää eikä tässä enää mihinkään kerkiä mulla ei oo ees pohjia kengissä edessä elämä ja sama myös takana taskut täynnä tyhjää vaik pitäis olla varakas joten pidä varas beibi tää varas tulee viemään sun jalokivet ja murhaamaan korvas heinis

Istun yksin nojatuolissa tää on vaan juomista musa kovaa on pohjalla ootan huomista taas lumikolan luomista mua jostain ohjataan kuosita, kuosita lisää volaa, suorita siirrä huoria skippaa vuosia mut me ei kauaa olla nuoria ruoki noita huolia sisältä kuolin vaan lisää luotiin ja haluun olla vaan puolikas luotin vaan siihen ettei mua täällä tuomita istun nojatuolissa mä olen suojassa muisto ajalta kun olin vajaa kakara kaikki oli niin vakavaa halusin vaan karata paukutin mun vasaraa päähäni sattus kamalast tulispa joku halaamaan olin alamais mut tähän päivään palata saanu liekin palamaan ois kamalan alhasta vetää kamaa haluan vaan rakastaa