Syksyn tullen yli maan taas kurjet lentää Murhemielin katson aina lentoaan Ja korviin mulle niiden kutsu entää Ne minut viedä tahtoo mukanaan Voi paikan tyhjän myöskin aina näyttää Nuo suuret linnut mulle aurassaan Mä jospa voisin kerran paikan täyttää Ja surun heittää pois kylmän maan La la la laa laa...

Kurjet lentää kohti taivaan kaukorantaa Lähtö niiden on kuin lähtö ystäväin Mä uskon että kurjet sua kantaa Kun kerran lähdit pois mun viereltäin Ja siksi säilytän mä toivon hauraan Mä aina kannan vain sen mielessäin Käy tieni tää se kerran kurkiauraan En silloin koskaan jää yksinäin La la la laa laa...

Voi paikan tyhjän myöskin aina näyttää Nuo suuret linnut mulle aurassaan Mä jospa voisin kerran paikan täyttää Ja surun heittää pois kylmän maan La la la laa laa...