Hiutaleet tanssivat aurinko sammuu Varjoja tielläni kulkee Pelko on peittänyt silmies naurun Kuuntele kutsua kaukomaan Pohjoisen tuulia lapseni kartoit Toivoit tyyntä ja poutaa Kättäsi kurkoitit aurinkosilmin, onneen käskit mun johdattaa Helmaas lapseni kyynelsilmin, kylmän kukkia kannan Näinhän taaskin sen, siivet perhojen, yöllä jäätyivät pintaan veen Rannan koivukaan ei nää varjoaan, jäälle on tuiskunnut lunta

Katsohan lapseni tunturikoivu, selkänsä viimalle kääntää Auringon puolelta silmuja täynnä, kuolosta kevättä kasvattaa Vaikka on painona juurien yllä rakkaa, jäätä ja lunta Louhikon kätköistä elämän virrat, aina ruokkivat lapsiaan Sieltä voi löytyä laulun kultaa kauas tuulien viedä Ummut ruusujen surmaa pakkanen, vuokot kuihtuvat kuivuuteen Voithan painaa pään rinteen jäkälään suopursun tuoksu tuo unta.

Pohjoisen tuulissa lapseni anna juurias paasien painaa. Sielusi pohjalta seulova virta Voi kultahippuja kuljettaa Pohjoisen lauluja lapseni laula kylmänkukkiia vaali. Huurretta tuikkivan tunturituulen sulle lauhaksi suostutan. Pohjan loimujen tuolta puolen vielä lapseni laulan. Tänne saapuisin,kullerot laulaisin. tulvaniityille kukkimaan. Lappiin saapuisin,sille laulaisin, Sormin kantaisin kultaa.