1. Niin usein täällä päivään tuuliseen lähdemme alle pilkan, vaivojen. Heikkoina, ontuvina kuljemme keskellä kiusausten vaarojen. 2. Myös epäilysten ristiaallokko saavuttaa voi, kun ilta viilenee. Kun polku kulkee yöhön pimeään, sydän kuin eksyksissä hätäilee. 3. Vaan silloin kuuluu ääni Paimenen, hän kutsuu meitä rakkaudessaan: Luokseni tulkaa, kaikki uupuneet, en jätä teitä yksin milloinkaan. 4. Käy herra itse leipää murtamaan, näemme veri haavat käsissään. Hän siunaa meitä valtakunnassaan, se rohkaisee ja auttaa kestämään. 5. Taas muistamme: on aika varjo vain, ja taivas, määränpää, jo odottaa. Ja pimenevän ajan myrskyissä ikuisen kevään voimme aavistaa.