Selvennetään alkuun ettei aloteta sotaa me vaan jeesataan peesataan omaa possee täs dokaan ilmaan siis lekat edustetaan Esponiaa siellä missä vaan sattuu kuulijoita olemaan näis joukois ei väliinputoojia olekaan, ollenkaan pollenkaa tääl ei kukaan ratsasta, laukkaa naukataan huikkaa joten rauhas tuikkaa sydäyslangat palamaan, joten setit ilmaan

Kotisotilaiden sotahuudot kajahtaa kerrostalot tutisee ja suut ottaa vastaan taas kaljaa, nieluun elämä täällä janottaa paikan ajan tajun voit sä tämän vinkin avul kadottaa ja hajoittaa, jotain muutakin kuin selvän pääs siispä lisää, häppää käyhää mitä menetät, josset enää kotisotilaiden perällä kulje, vaan edellä pää pystyssä yli vitun ylpeenä kuljet laveen polun reunalla heilut keinumalla siis ylös alas nousuhumalassa kuumassa nosteessa eikä kostees protokollassa oo koskaan virheitä kuumii naisii, kiesei, ganjaa, juomii vitun kirpeitä hirveitä paskoi, kuten puolukka ja lakka no roviolle nakkaa ne ja messiin almanakkas joten alas tänne tulemahan kirkkaan kera koska tääl ei litkuteta laimeit litkui niiku kersat jossain vitun espal, laatta paskal pensaassa tää on vittu espoo tosi holistien mensa / oon

pul-lon reu-nal hurjaakin hurjempana pilke silmäs mietin kuinka mä kat-kon, kat-kon linkitykset joka vitun mestaan mikä ei oo rot-kon, reu-nal yltäpäältä kuumotuksis niinku vittu minäkin kat-kon, kat-kon filmisbom-bom-bom-bom, tallon sanoil päästäs onton

ota rauhassa hyvä veli lepo sotilas, tolpillasi pysy älä kysy vaan pyri mihin pystyt, käskytys luokkaa taas suo jussi ja kuokka sielus hieman seittemää veljestä sekä turkkaa siispä juo ihmees lisää ettei mene nousut hukkaan silti älä koskaan kastele kirroosin kukkaa Esponiaan, tullaan hyvän toimentulon takii mutta illuusiot katoo monel nopeest todellaki kasvaan, ette taida tänne kuuluukkaan no tervetuloo pullon reunalle Esponiaan täällä räp-kakofoniaa, ja sofisteja, poliiseja huumeit poskisolisteja, kolisevii kuoseja ollaan silti nuorii, jos tarkastellaan puolii päällisii täällä siis monil moninaisii huolii tähän ollaan tultu, mutta tänne mä kuulun taaksepäin en katso, koska perille oon tullu

Mennään kattoo meininkiä ostareilla vanha hella tanssii lavalla sellaisella tavalla ettei muilla tule siitä mitään näin nuoruus valuu sisään Esponian maailmaan kerrostalokulttuurin kauniiseen paitaan kuljen sun kanssa, Titaanikeuhko ja Motakin sun kanssa keinussa kiikkuu taas lumoavat voimat ne symbiaatin sävelet saa herää, korvissa soivat huutaa heittoja kesä keittoa ylös alas palaan rennosti takas kunhan eka kadotaan Mieltäni, kieltäni, tieltäni Palavaa Esponia humppaa ja danssaa, sinänsä ei mitään, jos jäljellä ei mitään ja mikä ei kasva enää, ei jaksa enää elää ja joka ei saa ei herää, ei tunne enää mitään ja joka ei saa sitä, ei tiedä et niinku mitä on

[KERTO]

Miks emme kuuntele huutoi hiljaisia riitaisia, viisaimpia, vanhimpia ajatuksia ajatuksista kun unelmista viimeistä tiimeistä viimeistä veistä ku huuto kuuluu jengin yli pään hiertää kiertää se repii elämää ylhäältä alhaalta takaisin mä jään hiljaa kuiskaan kun hajoo oma pää valintoja jengi heittää elämän täyteen osoita sun kyvyt anna meille skidit näytteet väitteet, jotka saa meidät uskomaan elämä vois olla myös helpompaa

[KERTO]

Nää setit koskee myöskin kaikkii muijamilitanttei käskynvalmiit kaunottarii varustettuna vahvoil lanteil ja vankoil ranteil, kaadan tuopin täyteen panteilla sotilas ei rahaa tarvi, eletään vaik vanteilla matinkylän palokärki, titaanikeuhko on mulla monta nimee vitun monel seudul juu, matkustanu olen, skidist asti laahustanut askelin, varmoin harvoin eksyen nytten kelailen etten kaipaa sinäänsä mitään tiettyä mestaa mihinkään en himaa menis vaihtaa se on sijal yksi , kotibunkkeri riittää syyksi miksen myisi nytten sieluani hyisille vesille miksen ässii ota pe