Arvet tuli jäämään naamaan pysyvästi. Aina yksin pärjään, ilman kysymätki. Ois se ihan kiva, jos ystävät soittais. Kuulla miten neki, skarppaa koittais. Mut niihän se menee, ei koira pääse karvoist. Jengi näkee harhoi ja muistelee vanhoi. Ite en niit haluu yhtää muistella. Pettyneit naamoi ja päätä puistellaan. Olin kaks vuotta elämäst kuutamolla. Nousta en yrittäny, ? On paljo asioit, josta ne haluu kerskuu. Heränny siteist, kroppa täynnä letkui. Kohdannu kuoleman monesti. Jääny vaa viiltoi, mitä se opetti. Et arvet ja muistot jää ikuisesti. Niist opitaan ne kulkee aina messis.

Mul on arpii naamas ja rystysis. Emmä niit poistais, vaikka pystysin Koska ne kertoo eletyst elämäst. Pitää mennä eteenpäin, eikä pelätä.

Mul on arpii naamas ja rystysis. Emmä niit poistais, vaikka pystysin Koska ne kertoo eletyst elämäst. Pitää mennä eteenpäin, eikä pelätä.

Arvet pysyvii ihol ja pinnan alla. Sä maksat siit minkä hinnan mä annan. Lutkallas ? jauhat paskaa lisää Arppi auki mä tuun kyljest sisään. Ei oo visioo, pohjast todenpaa. Kasipalapeli, tunteet kovettaa. Ja kyl tää kaikki opettaa. Tajuut sen sit ku tajuut vihdoi lopettaa. Arvet auki, niinku ranteet. Veri kiiltää, ku kromivanteet. Kaikkeni yritin, kovasti skarppaa. Pettyy ku valheet totuuden yli harppaa. Ei me tultu perseitä nuolee. Heitän nyrkit ilmaan, valmiina kuoleen. Meni muksun massit, no mitä pienistä. Se o takaluukussa, me samas ?

Mul on arpii naamas ja rystysis. Emmä niit poistais, vaikka pystysin Koska ne kertoo eletyst elämäst. Pitää mennä eteenpäin, eikä pelätä.

Mul on arpii naamas ja rystysis. Emmä niit poistais, vaikka pystysin Koska ne kertoo eletyst elämäst. Pitää mennä eteenpäin, eikä pelätä.