Ihminen on heikko vainen Erehtyyvi mies kuin nainen Vei ulkokuori joskus harhaan Voi salata se meiltä parhaan

Onnehen mä sentään luotin Suloista kun naista vuotin Kas kauneutta miehet kaipaa siks silmälasit kauhistaa

Niitä joskus tarvitsee Niillä paljon peittelee Niiden taakse surun sulkee ja yksin illoin ain tyynnä kulkee

Silti katson kernaimmin Noihin silmiin kirkkaihin Niiden kieltä paremmin taidan Niistä varmemmin selvyyden saan

Kaikki huolet, surut ja murheet näin nyt heitän mä unholaan Nuori oon vain kerran siks tään verran riemuita kai saan

Tartu siis nyt hetkeen kii Vaivu illan tunnelmiin Villi kuuma sävel nyt soikoon Laulu nuoruuden kaikukohon

Arvoitus on meille nainen Levoton mut hurmaavainen Hän yllätykset meille keksii Ain tietäen mi miehiin tepsii

Katse joka meihin luodaan Hymy, joka joskus suodaan Se sydämehen tuopi surmaa taikka onnen hurmaavan

Meille aina mieluisaa leikiten vain valloittaa Silti uskon aivan varmaan kerran kohtaan sen ainoon armaan

Tartu siis nyt hetkeen kii Vaivu illan tunnelmiin Villi kuuma sävel nyt soikoon Laulu nuoruuden kaikukohon

Tartu siis nyt hetkeen kii Vaivu illan tunnelmiin Villi kuuma sävel nyt soikoon Laulu nuoruuden kaikukohon