Oon soittoniekka huoleton ja soitan missä vain. On häät tai hautajaiset aina kuulet soittoain. Mä soitan niin kuin tahdon, en kuin halutaan. Mä soitan kunnes huoleni voin hetkeks unhoittaa.

En ruista tahdo puida, en korjaa pellavaa. Ei viulun jousi totella voi kättä kankeaa. Mua laiskaks älkää mainitko, vaikk' joskus ennemmin Mä nälkää nään kuin soitollani leipää kerjäisin.

Mä soitan myöskin rakkaimpanne lepoon viimeiseen Ja sanattoman laulun minäsuruistanne teen Ja kuolema, kuin kohtalo vieraaksenne soi Kuin tuskan virtaa käyvät ääni kuuluville soi

Mä syksyn tullen kauas tahdon metsiin taivaltaa Ja mieletönnä soittaa missä miilut savuaa. Kun metsälampi äänetönnä yössä unelmoi, Niin ihmissielun uumenissa viulu vaikeroi.

On kolme kieltä viulussani, neljättä ei lain. Mun ystäväni haudalla se katkes parahtain. Vaan kuolemaani saakka teitä lauluin saattelen Ja kuolemmani saakka teitä lauluin saattelen Ja kerran portit ikuisuuden soittain aukaisen.