Tuskin tunnen häntä ja kuitenkin Tulin häntä tapaamaan Hän on niin kovin kaunis vieläkin Kun kääntyy minua katsomaan

Tämä yö on minulle viimeinen Kuulen hänen sanovan Olen sairas ja väsynyt ihminen Ja siksi lähteä haluan

Sinä tiedät jo jotakin elämästä Jotain tiedän minäkin Kun vain uskallat lakata pelkäämästä Paratiisin saat takaisin

Hän vielä jatkaa kyynelet silmissään Sanaa jokaista painottaen Hän pitää kättäni tiukasti kädessään Ja sanoo silmiin katsoen...

En kadu ketään niistä, joita syliini suljin Heitä sentään rakastin Itken kaikkia niitä Joiden ohitse kuljin Joita väistin ja pakenin

Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin Löysin lähelle itsekin Mutta jos itseäni Varjelin ja säästelin Heti eksyin ja palelin

Hänen katseensa sammuu, hän huokaisee Hänen otteensa raukeaa Siinä samassa silmiä häikäisee Ja huoneen ikkuna aukeaa

Kun jälleen katson häntä, hän muuttunut Onkin linnuksi edessäin Ja linnun siipeä puhtaan valkoista Minä pidänkin kädessäin

Lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa Minä paikalle yksin jään Hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa Huone humisee tyhjyyttään

Istun hiljaa vielä ja muistelen Hänen viime sanojaan Niitä puoliääneen toistelen Kun hän on mennyt menojaan...

En kadu ketään niistä, joita syliini suljin Heitä sentään rakastin Itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin Joita väistin ja pakenin

Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin Löysin lähelle itsekin Mutta jos itseäni varjelin ja säästelin Heti eksyin ja palelin