Taivas salamoi, yö peittyy tummiin kyyneliin. Tuulten laulu soi mua kutsuen. Ymmärtää en voim miks kaikki kaunis jäädä saa muistojen taa. Kun taivas salamoi ja tuulten laulu soi, mielein rauhaton taas yksin on. Kun taivas salamoi, silloin tiedän sen, ett syömmessäni ain sua muistelen. Kun taivas salamoi, se yksin tietää voi, mä sua rakastan ja luokses haluan. Taivas salamoi, se kuvas tuo mun unelmiin, johdattaen tien haaveeseen. Rinnallasi sai rakkautein kaipuu hengähtää, siis luoksein jää. Syystuuli kaiken vei, se sääli mua ei, tiellä kohtalon oon voimaton. Kun taivas salamoi, silloin tiedän sen, ett syömmessäni ain sua muistelen. Kun taivas salamoi, se yksin tietää voi, mä sua rakastan ja luokses haluan. Kun taivas salamoi, silloin nähdä saan, nuo liekit Rakkauden alla yötaivaan. Vaik' virvatulten tie ei yhteen meitä vie. Ain seisot rinnallain, loisteessa salamain. Kun taivas salamoi, se kuvas mieleen toi.