Kun koivu hallayönsä jälkeen krapulaansa heräilee, sen viereen bussipysäkille nuori tyttö kävelee. Hän matkaa pääsytenttiin. Hän ei tahtois olla aikuinen. Nyt pakko uskaltaa on jättää taakse koti lapsuuden. Vaan mitäpä tuo koivupuu mitään siitä tietäisi? Se mieluummin jää paikalleen kuin lähtisi. Vaan mitäpä tuo koivupuu mitään mistään tietäisi? Se asuu pihan kulmalla - asfaltin reunalla.

Kun koivu keskipäivän jälkeen ojentelee oksiaan, sen eteen kääntyy muuttoauto. Mies näin lähtee kodistaan. Hän kuorman päälle vielä nostaa vanhan säkkituolinsa ja myöntää hukanneensa täysin kuuden vuoden liittonsa. Vaan mitäpä tuo koivupuu mitään siitä tietäisi? Se mieluummin jää paikalleen kuin lähtisi. Vaan mitäpä tuo koivupuu mitään mistään tietäisi? Se asuu pihan kulmalla - asfaltin reunalla.

Kun koivu iltarukouksen jälkeen nuokkuu yksinään, se näkee kuinka ambulanssi vanhuksen vie mennessään. On paareilla niin paljon vahvaa, arvokasta tarinaa. Hän kodin hyvästelee tänään, huulillansa patinaa. Vaan mitäpä tuo koivupuu mitään siitä tietäisi? Se mieluummin jää paikalleen kuin lähtisi. Vaan mitäpä tuo koivupuu mitään mistään tietäisi? Se asuu pihan kulmalla - asfaltin reunalla