Ne nukkuu liian myöhään ku must tuntuu et saan lisää aikaa mut se on toista päin aina vähän jotain vailla aamut on luotu pakkomielteestä, tupakasta kuka peilikuvas on vastas tunnistan sen nykyään monta vuotta samat rutiinit, tavat samat pakko liikkeet, radat en muuttamaan niit ala nyt asiat vain on vaan näin ei mikään enää palaa eikä pidäkkään tää on kaikki mistä kiinni pidetään

elän mun pääni sisäl mut koitan huomioida muitakin jotka on vielä mun luonani luo mulle, tuo mulle suojani vaikea olla läsnä, en haluu hukuttaa sua manioihin mut sä oot vielä tässä, vaik näit läheltä mun pahoinvoinnin rikkinäisenä himassa koittanu kasata valoja kiinni me selvitään kaikesta, sanoit aina mä uskonkin niin miten voin ikinä luopua? miten voin ikinä irrottaa? pelko ja tieto siitä, miten sydän on hukkumassa neurofibroomaan koittanut olla niin lojaali, raha ei ikinä tuntenut moraalii siks jokainen käännös on päättynyt kolariin, teen mitä mun piti koittanu jättää taakse jälkiä, jos ikinä kävis nii hassusti et delaisin, nii löytäisin takasi, tähän maailmaa mä uudestaan palaisin

saisin meille uuden alun, pitää menettää kaikki, kun ei muuten tajuu mä olin kuustoista, ku hyppäsin pyörästä, siit asti maailma ei lakannu lyömästä hei, äiti, kyl mä löydän tien, hei, älä passoo köyttä vielä mä nään sen läpi, miten pääsen läpi, kaikki täälä syystä kävi

en ikinä oottanu liikoja, piirsin vapaalla kädellä siirtoja pysy liikkeessä, älä vaa masennu, älä ikinä paikoillee asetu älä ikinä tyydy, en mitään oo itestä myynyt Rugerin kautta mä sain, mitä pyysin, päätöksiä, jotka selittää syyni ei munlaiset maailmaa lauluilla muuta, mun kuori on rikki siihen ei sopeudu ajankuvaan, tää on viimenen piste ja siks mul on kiire

miten sä tietäisit? jos kysyt suoraan, mä kaiken sen kieltäisin se vika mun luonteessa on, turvallisempaa ulkopuolella on hei, elä vielä ku pystyt, kaikki tapahtuu just nyt keskity, mitä etsinyt, se kaikki on vielä löydettävis, tää hetki nyt se kaiken määrittää, piirrä kartta mun pään sisää yhdistä pisteet, tee meistä valmiita, anna jotain, millä pyyhkiä arpia rakensin toiveeni, pakenin oireisiin, se on helpompi niin

on helpompi hylätä kaikki ku pelottavinta on pitää jostain kii vuosia eläny kivuista koittanu sanoo jotain ikuista ku katsonu maailmaa sivusta mitä sun pitää tietää minusta?