oommä karttanu itteeni vai oonks tää sitä kehityst? meil on niin eristetyt tiet, tää on loppu vaik jatketaa esityst. kaiken tän ois voinu puhuu läpi sillo, ja mä valehtelin ku mä sanoin "nyt mä en kerkee". oli pakko saada mennä ja tehdä perseest, etten voinu pysähtyä hetkee. mitä voin ees sanoo, sillon ku sä kaipasit mua lähin juoksien pakoon. mä kuivasin silmät polttamal ja dokasin ku oisin kuolemas janoo. mitä vaan etten ajattelis mitää, mitä vaan etten kelais mitä tapahtuu, sit havahtuu, se ei takas tuu, tää on hulluu miten täst parantuu? ei se ei toimi niin, kumpa se ois vaan kiinni siitä. ja sitku sä soitit tuli vaan ristiriitasii fiiliksii, mä suljin puhelimen enkä enää vastaa, haluisin selittää mut mä en tiiä miten mä muotoilen lauseet jos ei kaikki nää sanat mun mielessä riitä?

sul on paha tapa, olla vastaamatta kysymyksiin. sul on paha tapa, laittaa luuri kii. valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä. valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä.

sun viereltä kerällä oli helppo herätä, kunnes aloit vaiheilee. ymmärrän et tunteet on vaikea asia mut voisitsä tilannetta mullekki avata? sä välttelet vastuut, ei oo lupaa rakastuu, jos ei kykene viemään kunnial loppuun. vähitellen tajuun ettet takas tuu, ku et kykene viemään kunnial loppuun.

mä tiesin ettet sä käsitä, tää ei oo enää mun käsissä. selitän itelleni et mä en vastaa sulle vaan koska mä välitän. nää kelat ei oo loogisii, soittarit kakofoonisii. täs on tunteet vähissä, se on sä mä, mitä siin välissä?

sul on paha tapa, olla vastaamatta kysymyksiin. sul on paha tapa laittaa luuri kii. valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä. valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä.

kun et vastaa se satuttaa, enkai mä kuolleelle soittele?