Tuulet tuimat kun vastaani löi, tuntui, että mä jaksaisi en. Pelko illoin kun sielua söi, syliin kaipasin yön hiljaisen.

Olen kulkenut vaikean tien, jolla ahdistus varjosti mua. Mutta selvinnyt viimeinkin lie, siitä kiittää saan Rakkaani sua.

Näin Rakkaudesta kun voimaa saa, ei tahdokkaan luovuttaa. Kun viereillein jäit mun Rakkainpain, sä uudeks´ teit maailmain.

Kuljen tietäin nyt kanssasi sun, siksi tahdokaan luovuttaa en. Se on tärkeintä voimaani mun, että saanut oon sun Rakkauden.

Olen kulkenut vaikean tien, mutta nyt kaikki helppoa on. Oman kulkuni sinne vain vien, minne määräys on kohtalon.

Minne määräys on kohtalon.