Kun Käkisalmen markkinoilta ennen sotia Väärän vitosen isä toi kotia. Sanoi, että raha meille onnen suo, Rikkautta, rakkautta pirttiin tuo.

Vaan aamusella talo paloi kivijalkaan, Lehmä kuoli ja ylimalkaan Onni käänsi meille sen, arkisen puolen. Niin isä tuumas silloin mulle:

Paas poika pussiis tuo, Ehkä vielä raha sulle onnen suo Sieppaa myös sirmakka mukkaa Ettei mää illat hukkaa. Näin ensi reissullain Ruokarahat tienasinkin soitollain. Pois kaikki unelmat haihtui Ja riemuksi itkut vaihtui.

Sain Käkisalmen markkinoilta ruplan setelin Viime kesänä, kun polkkaa vetelin Sen antoi mulle pitkäletti Tatjaana Kiitellessään uuden polkan tahtia.

Heti minä ymmärsinkin lemmenpostin Keinuun nostin ja shultsinat ostin. Tytön silmät loisti, jännityksen poisti Kun hanurikin polkan toisti.

Tää polkka poikaa on Silloin kun on elo musta, onneton. Soitan, et suorat on palkeet Ja taas ovat päivät valkeet. Karjalan korvissa Suomalaisten säveleiden sorvissa Syntyivät polkan aiheet Väärän vitosen vaiheet.