Vanhan linnan puistossa on musta ruusu piilossa ja taru kertoo jos sen joku löytää, hän kerran lemmen tähden turman saa.

Kerran illan varjoihin mä linnan puistoon astelin ja silloin mustan ruusun sain mä nähdä tuon joka ihmismielen lumoaa.

Ja tuntien vain oudon taikavoiman mä poimin sen tuon turmaa tuovan lahjan.

Sinä yönä myrsky nous ja rakeet löi ja salamoi, Sain nähdä kumman lumoavaa unta naisesta ken mun sydämeni vei.

Aamun koissa huomasin, mä palavasti rakastin. Sen jälkeen etsin häntä kaikkialta Mutta en saanut löytää konsanaan.

Vuodet kulki kulkuaan, en saanut rauhaa milloinkaan. Mä lemmin neidon unikuvaa tuota, mi oli mustan ruusun harha vain

Ja joka yö tuo unikuva saapuu ja suudelmiin mun sydämeni uupuu.

Kuihtumatta vieläkin on musta ruusu pöydälläin mun lemmestäin se tuorehena säilyy, kunnes se vie mun nuoren elämäin.