Kotiseutuni oi, sulle hiljainen laulu soi. Kunnaitas, laaksojas unohtaa en voi.

Luonas juureni on, siellä ystävä verraton. Myös sydän ainiaan se on siellä vaan.

Vaikka käyn kauas pois ennättäyn, aatoksin riennän taas takaisin. Kerran kun näit sä syntyvän mun, kerran pääsen kai helmaasi sun.

Kotiseutuni oi, kerran lapsesi kutsut pois. Et häntä maailmaan sinä jättää vois.

Kotiseutuni oi, Aallot rannoillas karkeloi Ne nostaa laulullaan sinut kunniaan

Vaikka käyn kauas pois ennättäyn, aatoksin riennän taas takaisin. Kerran kun näit sä syntyvän mun. kerran pääsen kai helmaasi sun.