Mistä lie ja kaukaa Laskeudun päälle tämän kylmän ja onnettoman maan Ja kuinka silti jaksan nauraa Ja vielä pyytää sametista tehty käteesi tarttumaan

Et silti saa Silmiisi katsomaan

Silmistä sen huomaa kateuden Lähteessä uinut et ole milloinkaan liioin Kavaluuden suomaa kaunista ja arvokasta lahjaa et suostu avaamaan

Silti et saa Silmiisi katsomaan Et sinä saa Silmiisi katsomaan Et milloinkaan

Aika-ajoin mieleen käy, miten tämän miehen käy Ellei aika muista armahtaa Kun jälleen oksan ylimmän päällä jyvän tylyimmän Käki suuntaa puhujaan

Silkkisen salysiinin suojassa Voi vartiokin hetkeksi turkahtaa Sentään kuplivan kuohuviinin merkeistä On aamu tuima, jäljellä muisto vaan

Saa sen hetken unohtaa Etkä saa Silmiisi katsomaan Et milloinkaan

Aika-ajoin mieleen käy, miten tämän miehen käy Ellei aika muista armahtaa Kun jälleen oksan ylimmän päällä jyvän tylyimmän Pääni suuntaan lyijyä kuumaa Käki suuntaa tulemaan