Tervehdys täältä, Unholan uljaat! Jossa vain pimeä kuljettaa Maksamaan aamuisen auringon lunnaat Me olemme myöhäiset

Yö nostaa syliin, sylissään kantaa Kuin neidon ylitse kynnyksen Käy nokena vaahto vapauden rantaan Me olemme, me olemme niin myöhäiset

Mene, unet hukkaa Kerran taivas putoaa niskaamme Me tiskaamme kyyneleillä Tyynten merten Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan Joka viluisella valollansa silitellen Hiuksiamme harjaa

Se kirstuun lukittu, salvattu tuhanteen kertaan Avaimet kadonneet nousevaan aurinkoon Ei viiltojen välistä tunnista vuotavaa verta Me olemme Me olemme Me olemme myöhäiset

Mene, unet hukkaa Kerran taivas putoaa niskaamme Me tiskaamme kyyneleillä Tyynten merten Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan Joka viluisella valollansa Hiuksiamme harjaa