Onko toista yksinäistä sieluu tääl, jolla vihan takii välil kiehuu pääs? Onko toista jol ei oo yhtään ketään? Tyhjä paikka sängyl ja kylmään herää. Päivästä toiseen katon vaan sarjoja, munki kasvot vaan ruudun takan hahmona. Katsojat katsoo vaan mut ei puhu mitään. Se yksinäisyyttä sekä suruu lisää. En osaa tutustuu kenenkää, pelottaa. Kertokaa millä tätä oloo vois helpottaa, ku kaikki pahaa toisistaan tuol puhuu. Voinko luottaa suhun ettet tuota suruu? Huomaako mut kukaan? Tykkääkö ne kuvasta? Huono itsetunto, pidän itseäni rumana. Et tiedä miltä näytän mut kuulet ääneni. Mua ei kiinnosta ees mitä puen päälleni. En muista millon joku ois soittanu. Kaikki on numeron varmaa puhelimest poistanu. En muista millon mul ois hymy naamal loistanu, tai millon joku tuttu ois moikannu.

Illalla on niin hiljaista, että kuulen kyynelten virtaavan. Ja nää kyyneleet tekee puroja asioista joit en voi unohtaa.

Kato tarkkaan näät tuskan mun silmis. Näät sä mun pään pääl on musta pilvi. Sua seuraa aurinko, mua seuraa sade vaan. Ei maailma kaunis oo, ku aina masentaa. Hakekaa mut kellarin lattialt. Katellaan vaik telkkarist tanssia. Anna hali ku mua helkkarist ahdistaa. Miks en ollu maailman herttasin lapsi vaan vankina mieleni, solmussa kieleni. Ei tuu sanat ulos vaan. Tuu mun viereeni, just sinä sielt heti. Auta asiat unohtaan. Tää on sulle viihdettä, mulle oikeet elämää. Joka päivä viillellä, ihmisii pelätä. Herätä mut unesta, joka mut tuhoaa. Ota kiinni kyynel joka silmästäni putoaa.

Illalla on niin hiljaista, että kuulen kyynelten virtaavan. Ja nää kyyneleet tekee puroja asioista joit en voi unohtaa.