Välil sen surullisen pikkupojan vielkin nään peilist, mut en käytä tätä päivää miettimäl eilist. Ei se muutu siitä kuitenkaan mihinkää, joten turhaa virheit muistella ikinä. Täysii eletää, täysii vedetää, eikä siihen oo tääl sanomista kenelkää. Kato, mä teen just sitä mitä haluunkaa, sano mitä vaan, ei sanasi satuta. Ei tääl oo ketää, kuka ois laittamas rahaa, enemmänki jengi on vaa painamas alas, joka toinen sanomas et vaihdappa alaa, mut teen mitä haluun ja on taivas vaa rajan. Välil käyn taivaal ja tuun taivaalta alas, en haluu olla Suomes vaan maailmassa paras. Et tiiä tälläistä ikinä kaada, et pysty saamaan mun fiilistä maaha. Ei kukaan kykene tekemään näin, kohtaan pelkoni menemäl päin. Virheitä, huolia tuol on vaa tarpeeksi, ilkeitä nuoria, huonoja vanhempii. Anteeksi, puhun suoraan: miks pikkutytötkin huoraa? Me eletään hurjaa aikaa, mä koitan joka päivä tääl muuttaa maailmaa.

En tahdo itkee enää, mä tahdon pirteen herää, menneiden annan mennä, pyyhin kyyneleet.

En tahdo itkee enää, mä tahdon pirteen herää, menneiden annan mennä, pyyhin kyyneleet.

Välillä mä mietin elämän tarkotusta. Teen mitä vaan, en saa arvostusta, mut jos mietin liikaa, nii hajoo kuula, kun pysyy valos, ei varjoo tuu vaa. Kaikki on susta kii, kai siis tajuat? Ei mullakaa oo ketää, kelt saisin apua. Kun mä haluun tehä räppii työkseni, mähän teen. Jos mä haluun mennä ulkomaille, mähän meen. Vaa ite nostin itteni pohjalta, vaa ite pystyn tätä elämääni ohjata. En mieti virheit, ei niit voi korjata. Ja onni on sitä et on vapaa. Nauran ku naurattaa, itken kun itkettää. Pitää uskaltaa olla oma itsensä. Tää on mun tarina, käsitä, jos sä valitat, en välitä.

En tahdo itkee enää, mä tahdon pirteen herää, menneiden annan mennä, pyyhin kyyneleet.

En tahdo itkee enää, mä tahdon pirteen herää, menneiden annan mennä, pyyhin kyyneleet.