Nuoruuden kultaiseen aikaan käyn yksin mä aatoksissain. Haaveiden onneen ja taikaan me aikanaan uskoimme vain. Muistan niin usein kun silloin kanssasi käydä mä sain haaveista kauneimmat jäljellä on ne aarteita on muistoissan.

Kun aika kulkee. muistot vain jäljelle jää. Syksyn kukkaset aina pois kuihtuu, on maljassain ruususi tää. kuin linnun siivin aatoksein lentävät vain. Haaveeet ain rakkaimpain seuraavat aina matkallain.

Taas kuljen rakkainta rantaa, kuu hopeoi laineita sen. Aatoksein kauaksi kantaa luo hetkien niin kaukaisten. Rakkaiden muistojen ylle aika vain kultansa luo. Hetket nuo nuoruuden parhaimmat lie. Taas sinne käy haaveiden tie.