Auringonnousu on vanhin vallan merkki, joka sinetöi langat yhteen. Rattaat rouskuvat, vieteri pingottuu, kiviset haarniskat halkeilevat.

On turhaa taistella omaa varjoaan vastaan. Sekunnit sulavat käsiin. Viritetty jousi pirstoo kuoren rikki. Koneisto alkaa raksuttaa. Taivas aukeaa, halkeaa maa.

Patsaat tanssii ja hulinoi, kun kellon viisarit salamoi. Selviää: ei taikaa muuttaa voi mitenkään. Päivä tää jää painajaisena elämään.

Yksi patsaista tiellä horjuen liikkuu, sillä keikkuu koukkunokka ja piippu. Toisen väkevä selkä hopeamaalista kiiltää, se on nopealiikkeinen sarvipää.

Mereltä kuuluu hirveä huuto, joka selkäpiitä karmii: Minut hylkäsitte meren pohjaan, nyt kaskelottina raivoan! Silloin aarteenryöstäjän naamaan nousee keltainen julkea nokka ja harmaanvalkeisiin höyheniin peittyvät sankarin lokinsiivet.

Patsaat tanssii ja hulinoi, kun kellon viisarit salamoi. Selviää: ei taikaa muuttaa voi mitenkään. Päivä tää jää painajaisena elämään.