Merelle tähyää löytömatkaajan pronssinen pää. Hänen luultiin jo hukkuneen, kunnes eräänä keväänä riemuittiin, juhlittiin kotiin palannutta sankaria.
Pöydissä supateltiin: Miks lie ruumassa tyhjää niin? Tuopit kurkkuihin kaadettiin. Tuolit heiteltiin korkeuksiin. Riemuittiin, juhlittiin kotiin palannutta sankaria.
Kuningas tarjosi saaliista kultaa sekä tytärtänsä ainoaa. Eivät kai riittäneet lunnaat, vaihtui vain päivä seuraavaan.
Lyrics are submitted by user: anonymous. Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.
If you like this song, and want to link this to your site, use the following HTML code: