Katujen kuningatar (Frogley)

Yö (alkup. Skädäm)

Hän sinuun katsoo läpi karvaiden kyynelten tuntematta tuskaa, loppuaan odottaen Oot toivo viimeinen, hän sinuun ripustautuu luona baaritiskin uskoutuu

Tunnet hänet jo vuosien takaa ja muistot katkerat mieleesi palaa Kuljit hänen luonaan rakkautta etsien kunnes uusi aika nosti sut veneeseen

Kertosäe: Hän oli katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemän jolloin katuja kuljit yöhön pimeään Hän oli kuningatar särkyneiden sydänten jokainen hänet tunsi häneen luottaen

Katsot hänen kalpeita kasvojaan ei aika ole nuollut haavojaan Kun varjo entisestään, hän siinä istuu viinilasin pintaan katse uppoutuu

Kertosäe: Hän oli katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemän jolloin katuja kuljit yöhön pimeään Hän oli kuningatar särkyneiden sydänten jokainen hänet tunsi häneen luottaen

(Katujen kuningatar) vuonna seitkytseitsemän jolloin katuja kuljit yöhön pimeään Hän oli kuningatar särkyneiden sydänten jokainen hänet tunsi häneen luottaen


Lyrics are submitted by user: anonymous.
Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.